Author Topic: Päivi  (Read 3666 times)

kristian

  • Newbie
  • *
  • Posts: 3
  • Gender: Male
Päivi
« on: January 28, 2008, 12:07:20 AM »
Selailin jokin aika sitten vanhoja tuotoksiani, ja arkistoista paljastui tämmöinen kertomus. Ko. tarina julkaistiin aikoinaan Koivuniemen Herran sivuilla tai jollakin toisella suomenkielisellä sivustolla, en muista enää. Joitakin kosmeettisia muutoksia lukuun ottamatta teksti on sama kuin alkuperäinen. Se saattaa siis olla osalle lukijoista entuudestaan tuttu. Olkaapa hyvä.

----------------------------

Päivi

"Liian iso. Haetko numeroa pienemmän.", kuului Lotan ääni sovituskopista. Käsi ilmestyi verhon raosta ja ojensi Päiville painokuvioidun hameen. Tämä laski omat ostoksensa lattialle ja lähti etsimään ystävänsä haluamaa vaatekappaletta. Hän tiesi olevansa hieman katelliinen Lotalle, koska vielä kolme kuukautta sitten he käyttivät saman kokoisia vaatteita. Jostakin syystä Lotta oli kuitenkin onnistunut löytämään ylimääräistä tahdonvoimaa ja päättänyt hoikentua. Tuloksetkin puhuivat puolestaan. Päivi nappasi hyllystä pienemmän hameen ja jätti edellisen samaan paikkaan.

"Siinä on.", hän sanoi ja astui sovituskoppiin, "Jospa tuo nyt sopisi neidille?". Lotta nappasi hameen ja alkoi kiskoa sitä ylleen. Päivi vilkaisi omaa olemustaan kopin takaseinän peilistä. Ei - hänen ei tarvitse ruveta laihduttamaan. Eikä varsinkaan antaa ystäväpiirin saati vaatekauppojen sisäänostajien sanella käyttäytymistään. Väliäkö sillä, vaikka Lotta voisi tätä menoa esiintyä puolen vuoden kuluttua mallina bussipysäkin julisteessa kyseinen hame yllään. Siihen leikkiin hän ei itse ryhtyisi.

Vilkuillessaan ystävänsä linjoja Päivi kuitenkin huomasi peilistä jotakin, joka sai hänet hätkähtämään. Lotalla oli pari ilkeän näköistä heikosti punertavaa juovaa vasemmassa pakarassaan. Hän yritti vilkaista tarkemmin mutta Lotan peppu katosi hameen sisään. "Tämä on just hyvä!", toinen hihkaisi ja virnisti Päiville. "No mä odotan sua kassan luona.", totesi Päivi hämmentyneenä ja astui ulos. Niistä jäljistä vielä puhuttaisiin. Kyllä parhaalle ystävälle nyt tuollaisesta pitää voida kertoa.

----

"Voiko kysyä sulta jotakin?", Päivi aloitti heidän istuessaan kahvilassa ostoksineen. Lotta laski kupin kädestään. "No kysy.". Päivi katseli sivulle ja pyöritteli hermostuneesti lusikkaa kädessään. Hänestä tilanne tuntui nololta. Tyttö päätti kuitenkin mennä suoraan asiaan. Niin Lotta ainakin tekisi. "Kuule. Satuin näkemään aiemmin... kun sovitit sitä hametta, että sulla oli... pakaroissa joitain... joitain jälkiä. Mitä ne oli? Onhan kaikki okei?". Lotan kasvot jähmettyivät ja hän laski katseensa maahan. Päivi oli yrittänyt esittää kysymyksensä "muina miehinä" mutta ei ollut onnistunut peittämään pientä hermostuneisuuttaan. Lotta palautui omasta säikähdyksestään kuitenkin nopeasti ja totesi hymyillen: "Ai saamari. Mun ei oikeastaan pitänyt kertoa sulle. Enkä mä tajunnut, että ne tietty näkyy vielä.". Päivi rypisti otsaansa eikä sanonut mitään. "Tää on vähän noloa.", Lotta jatkoi, "Mulla on uus... vähän niinku harrastus. Piiskaaminen. Ja eilisestä taisi jäädä joitain... matkamuistoja.".

Päivi ei ollut uskoa korviaan. "Siis häh?", Päivi sopersi, "Tarkoitatsä nyt jotain seksileikkejä? Sen Antin kanssako sä sitä teet?". Antti oli Lotan uusi valloitus. Päivi ei oikein tuntenut häntä. Lotta pudisti päätään. "Ei. Tää on ihan muuta.". "No mitä sitten?", Päivi tivasi. "Miten sä luulet, että mä mahduin tänään siihen hameeseen?", tiedusteli Lotta kiusoittelevaan sävyyn mutta ei odottanut vastausta. "Mulla on sovittu treeniohjelma. Jos mä en pysty noudattamaan sitä, saan kovemman... muistutuksen. On toiminut ihan kivasti". Päiti tuijotti ystäväänsä sanattomana. Lotta oli aina ollut erittäin voimakas ja hallitseva persoona, joskus jopa ärsyttävän määräilevä. Oli vaikea kuvitella häntä tekemässä jotakin sellaista.

Lotta poimi olkalaukkunsa lattialta, kaivoi sieltä esiin käyntikortin ja ojensi sen pöydän yli Päiville. Kortissa luki: "Pariskunta Hernberg: Lisää itsekuria perinteisen kurinpidon keinoin". Lisäksi siihen oli painettu sähköposti- ja katuosoite. "Yksi tuttu töissä kertoi tästä.", sanoi Lotta ja alkoi kerätä tavaroitaan. "Niimpä soitin ja kokeilin. Mun pitää nyt lähteä kotiin mutta sinähän voit vaikka soittaa tuonne. Tosi mukavia ihmisiä.". Lotta iski Päiville silmää hymyillen ja huiskautti hyvästiksi. "Haluaisit kuitenkin mahtua samanlaiseen hameeseen.". Päivi jäi istumaan pöytään käyntikortti kädessä.

----

Seuraavana päivänä Päivi huomasi töistä kotiin kävellessään ruotsalaisen vaatekauppaketjun ikkunassa ihanat vaaleansiniset housut, eikä voinut vastustaa kiusausta käydä sovittamassa niitä. Vaikka housut tuntuivatkin aavistuksen verran ahtaalta, päätti Päivi kuitenkin poistua kaupasta kassan kautta. Siinähän hänellä olisi hieman syytä kaventaa vyötäröään. Kun vetoketju oli tehnyt yllättävää vastarintaa, Päivin mieleen oli toki muistunut Lotan antama käyntikortti. Vielä se ei ollut saanut häntä kuin naurahtamaan ja pudistamaan päätään huvittunena.

Kotona Päiviä odotti tiskaamatta jääneiden astioiden lisäksi myös pankin lähettämä tiliote. Se oli tiskejäkin vähemmän kaunista katseltavaa. Vuokran, kännykkälaskun - joka muuten oli varsin iso - sekalaisten menojen ja tietysti säännöllisten vaateostosten jälkeen nuoren naisen rahatilanne oli erittäin heikko. Palkkapäivään oli vielä toista viikkoa ja viimeiset käteiset päätyivät hetki sitten ruotsalaisen vaatekauppaketjun hoiviin. Päivi tiesi, ettei ollut maailman säästeliäin luonne, mutta tämä sai hänet kuitenkin säikähtämään.

Masentuneena hän poimi ostoksensa eteisen lattialta laittaakseen housut kaappiin. Vaatekappaleen lisäksi muovikassin pohjalta putosi lattialle myös kuitti. "89e". Päivi katsoi kuittia vihaisena ja heitti sen paperikoriin. Se niistä rahoista. Voipuneena hän istahti sängylleen. Kuinka hän oli saattanut olla moinen tuhlari? Kaksi päivää sitten rahaa oli mennyt uusiin kenkiin, vaikka vanhojakaan ei tahtonut saada mahtumaan siististi mihinkään. Edellisellä viikolla kyseessä oli ollut ihana mutta kallis yöpaita. Eikä hän ollut edes tavannut aikoihin ketään, kelle sitä esitellä!

Hän tunsi itsensä typeräksi. Ja pahuksen housutkin olivat liian pienet - vai olivatko? Päivi riisui farkkunsa ja kokeili peilin edessä uudelleen kiskoa ostostaan ylleen. Valitettavasti hän ei ollut kuluneen puolen tunnin aikana hoikistunut yhtään. Vaate kiristi vyötäröltä siinä määrin, ettei lopputulos tuntunut saati näyttänyt hyvältä. Päivi antoi housujen valahtaa lattialle ja katseli itseään peilistä. Olihan hänelle kieltämättä muodostunut pieni masu edellisten kuukausien aikana. Samassa reidet ja takapuolikin tuntuivat kovin isoilta. Vai johtuiko se vain hieman liian kireistä pikkuhousuista? Ei, kyllä pakaroissa oli vähän ylimääräistä. Tai siis... Päivi tunsi itsensä vielä typerämmäksi, eihän hän ole lihava! Eihän hänen tapoihinsa kuulu tuijotella pyllyään peilin edessä ja ahdistua omasta ulkonäöstään. Hän oli normaalivartaloinen ja sievä nuori nainen. Ei ehkä ruotsalaisen vaatekauppaketjun mainoksessa poseeraavan mallin veroinen, mutta eihän hänen sellainen tarvitse ollakaan! Tosin Lotta oli hyvää vauhtia lähestymässä niitä mittoja...

Päivi jätti vaatteet lattialle ja käveli keittiöön. Hän päätti olla murehtimatta asioita ja hoitaa tiskit pois. Silmiin osui taas kuitenkin keittiön pöydälle jäänyt karua kieltä kertova tiliote. Ei, hän ei nyt ajattele rahahuolia. Kyllä niistä jotenkin selvitään, vaikka sitten itsekuripalvelun avulla. Päivi säikähti omia ajatuksiaan. Oliko hän todella ajatellut Lotan antamaa käyntikorttia? Hyvä on, hän myönsi, hän oli ajatellut asiaa mutta se ei merkinnyt mitään. Ei yhtään mitään. Eihän hän voisi edes kuvitella itseään piiskattavan. Vai voisiko?

----

Heti tiskien jälkeen Päivi lähetti sähköpostin kortissa olevaan osoitteeseen:

"Hei, Olen 24 vuotias nainen Helsingistä ja saatan olla apunne tarpeessa. Olen lähestulkoon elänyt yli varojeni, koska teen usein turhia ostoksia hetken mielijohteesta. Tajuan nyt, että tämä ei voi jatkua.

En ole aivan varma, mitä tarkoitatte "perinteisellä kurinpidolla", mutta minulla on kyllä hyvä aavistus. Haluaisin kokeilla tätä.

Ja luuletteko, että voisitte myös motivoida minua laihduttamaan hieman?

Terveisin,
Päivi"

----

Näin siis kaksi viikkoa sitten. Nyt Päivi seisoi kantakaupunkilaisen kerrostalon hississä matkalla viidenteen kerrokseen. Tyttöä jännitti. Hänen tiedusteluunsa oli vastattu heti seuraavana päivänä. Vastauksessa herra Hernberg oli esitellyt itsensä ja ilmoittanut lähtevänsä vaimonsa kanssa matkoille, mutta ehdotti aikaa parin viikon päästä. Se oli sopinut Päiville. Kyseessä olisi eräänlainen koetilaisuus, jossa Päivi saisi paremmin tietää mistä oli kyse, jotta voisi päättää haluaisiko hän aloittaa varsinaisen ohjelman. Vastauksen tyyli ja sisältö oli saanut Päivin uskomaan, että toisessa päässä toimi täysjärkinen ihminen, eikä hän olisi pariskunta Hernbergin ensimmäinen, toinen tai edes kymmenes asiakas. Hernbergit olivat molemmat osa-aika- eläkkeellä, ja "perinteisen kurinpidon" vanhoina harrastajina olivat päättäneet aloittaa eräänlaisen naisille suunnatun maksuttoman palvelutoiminnan - luonnollisesti myös omaksi ilokseen.

Hissi pysähtyi kolahtaen. Päivi astui ulos ja vilkuili ympärilleen hakien katseellaan asuntoa numero 51. Kerroksessa oli kuitenkin vain yksi ovi hallin toisessa päässä. Hermostuneena Päivi lähestyi sitä. Häntä kadutti, että oli alunperin ottanut yhteyttä ja harkitsi vakavasti jänistämistä. Sitten hän kuitenkin ryhdistäytyi ja päätti rohkeasti käydä katsomassa minkälaisia ihmisiä Hernbergit olivat. Eivät ainakaan mitään sarjamurhaajia, koska Lottakin oli palannut kertomaan kokemuksistaan.

Ovikellosta lähti kilisevä rasahdus. Päivi tunsi sydämensä hakkaavan. Tuntui ikuisuudelta, ennen kun oven takaa kuului rauhallisia askeleita ja lukon rapinaa. Ovi aukesi ja Päivin suureksi hämmästykseksi sen takaa ilmestyi viehättävä, ehkä jonkin verran yli 50-vuotias, sataprosenttisen asiallisen näköinen nainen. "Hei. Sinä olet varmaankin Päivi, ole hyvä ja käy sisään. Minä olen rouva Hernberg.". Päivi ei osannut sanoa muuta kuin epävarman "päivää" astuessaan kynnyksen yli tilavaan ja siistiin eteiseen.

Rouva Hernberg kehotti häntä jättämään päällysvaatteensa ja kenkänsä naulakkoon ja ojensi hengarin takkia varten. Päivi riisui takkinsa. Hänellä oli yllään vaaleat farkut ja valkoinen, vartaloa myötäilevä villapaita. Kyllä, ne olivat aivan siistin ja kunnollisen näköiset, hän vakuutteli itselleen. "Hyvä kun tulit ajoissa.", nainen sanoi ystävällisellä mutta napakalla äänellä. Päivi vilkaisi seinällä olevaa kelloa, se näytti viittä vaille kolmea. Häntä oltiin pyydetty olemaan paikalla kello 15.00.

Päivi seurasi naista varsin ylellisesti mutta ei pröystäilevästi kalustetun hallin läpi suurehkon asunnon toiselle puolelle. Seinillä oli vanhoja maisemakuvia, huonekalut olivat siististi ojennuksessa ja missään ei näkynyt vanhoja lehtiä tai muita tavaroita. Ilmeisesti pariskunta arvosti järjestystä. Rouva Hernberg asteli suljetulle, tummasta puusta tehdylle ovelle, koputti ja avasi oven viitaten Päiviä astumaan sisään.

Huone oli suuri. Lattialla oli useita persialaismattoja ja seinät peittyivät kirjahyllyihin. Vasemmalla seinustalla olevan kirjoituspöydän takana istui mies. Päivi ei saanut tämän ulkonäöstä kunnolla selvää, koska miehen takana olevasta ikkunasta tuleva auringonvalo jätti tämän kasvot varjoon. Tällä oli yllään siisti valkoinen paita ja tumma solmio. Ikää oli todennäköisesti vähintään yhtä paljon kuin rouvallakin, kenties hieman enemmänkin. Hiukset olivat jo hieman harmaantuneet mutta eivät juurikaan harventuneet. Pituutta oli vaikea arvioida.

Lisäksi hän tajusi samassa, että ikkunaa vastapäätä olevissa nurkissa seisoi kaksi alastonta naista kädet pään päällä kasvot poispäin huoneesta. Päivistä toinen heistä vaikutti noin hänen itsensä ikäiseltä. Tytöllä oli vaaleat hiukset ja Päivin mielestä tiukka pikku peppu, joka tosin näytti punottavan aika tavalla. Tummahiuksinen nainen oli pitkä, luultavasti noin 35 -vuotias mutta saattoi olla vanhempikin. Hänenkin pyllynsä iho hehkui vaaleanpunaisena. Molemmat tuijottivat seinää herkeämättä eivätkä reagoineet mitenkään Päivin sisääntuloon.

"Tervetuloa Päivi", mies sanoi niin ikään ystävällisellä äänellä, "Tulit juuri sopivasti. Minä olen herra Hernberg.". Tälläkään kertaa Päivi ei osanut sanoa muuta kuin hiljaisen tervehdyksen. Hän tunsi vapisevansa hieman. "Ymmärsin, että sinulla on pieniä rahankäyttöön liittyviä ongelmia. Olen varma, että voimme tehdä asialle jotakin.", mies jatkoi. Päivi nyökkäsi. Hän huomasi vähän väliä vilkuilevansa nuoremman naisen punertavia pakaroita. "Kuten huomaat, perinteiseeen kurinpitoon sisältyy täällä ruumiillinen rangaistus. Kipua olennaisemmassa osassa on kuitenkin julkisten selkäsaunojen tuoma nöyryytys. Luuletko, että se tepsii sinuun?".

Päivi ei ollut koskaan saanut piiskaa ollessaan lapsi mutta jostakin syystä se oli alkanut kiehtoa häntä vanhemmiten. Erityisesti kuluneen kahden viikon aikana Päivi oli useaan otteeseen ajatellut, kuinka herra Hernberg pitäisi häntä tiukasti otteessaan samalla kun sivelisi koivuvitsalla hänen paljasta pyllyään. Toki Päiviä oli myös hävettänyt ja suututtanut ajatella moista, eihän hän ollut mitenkään avuton ja alistuva. Kuten ei ollut Lottakaan ja silti tämä oli suostunut moiseen.

"Kyllä kai...", Päivi vastasi, " Vaikka en kyllä oikein tiedä.". Mies katseli häntä hetken ja sanoi sitten, "Selvä, Päivi. Tämän tapaamisen tarkoitus on esitellä sinulle menetelmää, jotta voit sitten tehdä lopullisen päätöksesi. Ohjelman yksityiskohdista sovimme jälkeenpäin. Nyt on vain tarkoitus tehdä sinulle ymmärrettäväksi, mihin se perustuu. Demonstraatio tapahtuu käytännön esimerkillä. Voit koska vain ilmoittaa, ettet halua jatkaa jos olet varma, ettei tämä ollutkaan sinua varten. Älä kuitenkaan vähästä säikähdä. Miltä kuulostaa?".

Tottakai Päivi halusi jatkaa. Tai ainakin osa hänestä halusi. Häntä hermostutti hurjasti. Antaisiko mies hänelle piiskaa? Luultavasti. Rouva Hernberg oli istuutunut oven vieressä olevalle tuolille ja katseli tilannetta vaiti. Mies oli siirtynyt pois varjosta ja Päivi pystyi paremmin erottamaan tämän kasvonpiirteet. Jokin sai herra Hernbergin vaikuttamaan hieman pelottavalta mutta kuitenkin luotettavalta ja tämä näytti hymyilevän ystävällisesti.

Lopulta Päivi sai nyökätyksi. Eihän hän voinut luovuttaa jo tänne asti tultuaan. Mies nyökkäsi hänelle takaisin. "Selvä, emmeköhän sitten aloita. Näet varmasti, että molemmat muut vieraamme ovat alasti. Ole siis ystävällinen ja riisuudu, jotta voimme jatkaa. Huoneessa ei ole eikä tule olemaan muita ihmisiä kuin minä, vaimoni ja tietenkin naispuolisia vieraita. Ja muista, että jos tämä tuntuu liialta sinulle, niin voit nyt kokeiluvaiheessa koska tahansa lopettaa.".

Päivi ei ollut arvannut, että jo ensimmäisellä kerralla mentäisiin näin pitkälle. Hän epäröi ja harkitsi vakavasti leikin jättämistä sikeen. Juuri kun hän oli ilmoittamassa, että ehkä hänen sittenkin pitäisi lähteä, muistui kirkkaana mieleen parin viikon takainen tiliote. Siitä tilanteesta oli selvitty vain vanhempien avustuksella. Rahan pyytäminen oli tuntunut todella kiusalliselta. Kyllä hän oli tämän ansainnut, Päivi ajatteli. Kaiken lisäksi molemmat toisista naisista näyttivät siltä, että olisivat hyvin mahtuneet hänen uusiin housuihinsa. Ja hehän olivat sitä paitsi jo täällä, alastomina, ilmiselvästi piiskaa saaneina. Kyllä hänkin sen kestäisi.

Vapisevin käsin Päivi tarttui villapaitansa helmaan ja veti sen päänsä yli. Alta paljastui yksinkertainen valkoinen toppi. Hän asetti villapaidan siististi läheisen tuolin selkänojalle ja avasi housujensa napin. Toivottavasti herra tai etenkään rouva Hernberg eivät paheksuisi hänen varsin vähän arvailun varaan jättäviä vaaleanvihreitä pikkuhousujaan. Päivi epäili, etteivät sellaiset heidän käsityksensä mukaan kuuluneet kilttien tyttöjen vaatetukseen. Vaikka samapa tuo, hänhän joutuisi joka tapauksessa riisuutumaan täysin alasti. Päivi kuitenkin yritti vaivihkaa hivuttaa stringit varsinaisten housujen mukana ja asetti molemmat tuolille. Lopuksi lähteä saivat toppi ja punaiset rintaliivit.

Sekä herra, että rouva Hernberg katselivat häntä. Huoneessa oli hieman viileää, vai kuvitteliko hän vain? Päivi kietoi kätensä ympärilleen ja yritti häveliäästi peitellä rintojaan, vaikka ymmärsi, että alastomuuteen lieni parasta vain totutella, mikäli aikoi jatkaa HernbergHernbergien palvelujen asiakkaana. "Kokonaan alasti, ole niin ystävällinen.", mies sanoi yllättäen. Päiviä ihmetytti, hänhän oli vailla rihman kiertämää! Samassa tyttö tajusi, että hänellä oli vielä lyhyet vaaleat sukat jalassa. Nolona Päivi riisui nekin ja laittoi tuolille muiden vaatteiden päälle.

"Kiitos Päivi. Siirtyisitkö sitten paikallesi tuonne nurkkaan. Ota samanlainen asento kuin muillakin vierailla ja odota hiljaa. Rouva Hernberg ottaa vaatteesi.". Päivi vilkaisi kahta muuta naista. He seisoivat kumpikin omassa nurkassaan kädet pään päällä, kasvot miltei kiinni seinässä. Jalat olivat molemmilla jonkin verran levällään, ilmeisesti varpaiden oli tarkoitus koskettaa seiniä. Rouva Hernberg poimi tytön vaatteet tuolilta ja viittasi häntä siirtymään huoneen vasempaan takanurkkaan. Epävarmoin askelin Päivi lähti kävelemään kohti nurkkaa vilkuillen samalla kohti herra Hernbergiä. " Ja muista pitää katse tiukasti nurkassa. Vilkuilusta seuraa yleensä aina vaikeuksia.", rouva Hernberg totesi kääntyessään pois kohti ovea.

Päivi ei tiennyt, mitä "vaikeudet" tässä yhteydessä tarkoittivat. Tosin olihan hänen käsityksensä normaalista tilanteestakin varsin epämääräinen. Lotta ei ollut suostunut keskustelemaan aiheesta ennen kun Päivi olisi käynyt tapaamisessa ensimmäistä kertaa. Ovi kolahti kiinni rouva Hernbergin perässä samalla kun Päivi asettui nurkkaan. Hän varmisti, että varpaat koskettivat seiniä noin puolen metrin päässä nurkasta ja asetti kädet päänsä päälle. Asento ei tuntunut erityisen mukavalta ja tyttö epäili, että siinä pysyttely pidemmän aikaa saattoi olla rasittavaa.

Hermostuneena hän yritti kuunnella mitä huoneessa tapahtui. Kaikki oli niin hiljaista. Paksut matot pitivät huolen siitä, ettei askeleita juuri kuulunut. Päivi tunsi vapisevansa. Toisaalta jännityksestä, ja toisaalta koska huoneessa oli tosiaan varsin viileää. Häntä myös hävetti seistä Eevan asussa vieraiden ihmisten asunnossa ilmiselvää piiskausta odottamassa. Kuinka hän oli voinut tulla tänne ja vielä suostua tähän? Miksei hän ollut kääntynyt saman tien ovelta takaisin, kun oli nähnyt kaksi muuta naista ilkosillaan. Miltähän heistäkin mahtoi tuntua? Tunsivatko he toisensa? Tuntui varmaan todella nöyryyttävältä seistä nurkassa tässä asennossa ja kuunnella kun vieras ihminen saapuu paikalle mahdollisesti lähteäkseen saman tien pois. Miksei hänkin ollut vain häipynyt?

Vieläkään ei tapahtunut mitään. Aikaa oli mennyt jo joitakin minuutteja, mutta huoneessa oli edelleen hiirenhiljaista. Samassa ovelta kuului taas koputus ja se aukesi. Päivi ponnisteli, ettei olisi kääntänyt päätään vilkaistakseen sisään tullutta henkilöä. Olikohan se rouva Hernberg? Vai vielä joku muu, joka oli kuullut pariskunnan toiminnasta ja halusi heidän palvelujaan? No, oli kuka tahansa, hän näki huoneessa kolme alastonta naista.

"Tervetuloa. Ja sinun nimesi oli Laura, eikö niin?", kuului herra Hernbergin ääni. "Juu...", vastasi naisen ääni hetken epäröityään. Päivi kuvitteli, kuinka tämä katseli hänen paljasta takapuoltaan, ja häntä hävetti. Eihän hän tietenkään ollut yksin, mutta silti! Eikä tämä ollut unta, hän ei koskaan uneksisi mitään tällaista. "Sinä olet kuulemma aina myöhässä kaikkialta etkä pysty tekemään töitäsi määräaikaan mennessä. Voin hyvin kuvitella, nytkin sinun piti tulla jo yli 25 minuuttia sitten.", mies jatkoi. Nainen sanoi hiljaisella äänellä olevansa pahoillaan. "Ei se mitään. Sitä vartenhan sinä tulit tänne. Kun katsot ympärillesi, niin näet varmasti minkälaisella menetelmällä täällä toimitaan. Luulisitko tästä olevan apua sinulle?". Taaskin oli hetken hiljaista, kunnes nainen vastasi naurahtaen: "En ole ihan varma. Pelkäämpä, että tämä on minulle vähän liian hurjaa.".

Päivi ymmärsi naista hyvin ja hän tunsi itsensä aina vain tyhmemmäksi. Kenelle hänen tarvitsi mitään todistaa? Ei kenellekään! Mutta itsekuria vaadittaisiin joka tapauksessa. Yhtä hyvin hän voisi osoittaa sitä nyt ja kestää nöyryytyksen ja mahdollisen piiskauksen. Tämähän oli sitä paitsi vasta koetilaisuus. Ehkä se ei edes sattuisi niin paljon. Miehen sanat havahduttivat Päivin ajatuksistaan, eikä hän ollut edes kuunnellut keskustelun jatkoa. "...tehdä tätä, jos et halua. Kiitos kuitenkin mielenkiinnostasi. Ja ota yhteyttä jos muutat mielesi.". Nainen tosiaan aikoi karata! "Näkemiin.". Hetken kuluttua ovi sulkeutui ja oli jälleen hiljaista.

Aikaa kului taas ehkä noin minuutin verran. Sitten Päivi kuuli, kuinka huoneessa liikkui joku. Tuoli narahti ja mies sanoi: " No niin Sari, et ole ilmeisesti oikein kyennyt pysymään suunnitelmassamme, vai kuinka?". "En ole, herra Hernberg. Sitten viime tapaamisemme olen käynyt jumpassa vain kerran.", kuului matalahko, ilmeisesti kolmikymppiselle tummalle naiselle kuuluva ääni. "Hyvänen aika Sari, edellisestä kerrasta on kohta kolme viikkoa. Mehän sovimme, että harrastaisit liikuntaa vähintään kolmesti viikossa! Nyt olet käynyt treenaamassa vain kerran. En ole lainkaan tyytyväinen!". Nyt mies kuulosti jo ankaralta, mikä ei ainakaan vähentänyt Päivin hermostuneisuutta. "Olen pahoillani herra Hernberg, mutta en yksinkertaisesti ehtinyt.", Sari yritti puolustella itseään. "Vaiti! Tiedät hyvin, ettei syillä ole merkitystä. Mehän sovimme, että jokaisesta väliin jääneestä jumppakerrasta saat kymmenen sivallusta remmistä. Se tarkoittaisi nyt kahdeksaakymmentä sivallusta. Mutta koska olin itse poissa näin pitkän aikaa, enkä ollut pitämässä sinua kurissa, annan tästä vain puolet. Onko tämä sinusta oikeudenmukaista?". Neljäkymmentä iskua remmiä! Päivin sydän pomppasi kauhusta. Sen täytyi sattua hirmuisesti. Mihin hän oikein oli suostumassa. Vielähän voisi poistua.

"Se kuulostaa oikeudenmukaiselta, herra Hernberg.", vastasi Sari vakaalla äänellä. "Selvä, ole hyvä ja kumarru kirjoituspöytäni ylle, kuten ennenkin.", komensi mies. Päivi kuuli, kuinka laatikko avattiin ja jotakin kilahteli. "Tartu käsilläsi pöydän vastakkaisesta reunasta ja levitä jalkojasi.". Päivi kuvitteli mielessään Sarin kiemurtelemassa pöydällä asettelemassa itseään miehen haluamaan asentoon. Hänestä tuntui toisaalta kammottavalta mutta toisaalta myös jossakin mielessä kiihottavalta itse kumartua pöydän ylle piiskattavaksi. Tytön ajatukset keskeytyivät kuitenkin kun kuului ensimmäinen remmin sivallus. Ääni kajahti kovaa huoneessa ja Päivi melkein hyppäsi ilmaan. Ehti kulua vain pari sekuntia, kun toinen sivallus läjähti Sarin pakaroille. Ja kolmas. Päivin teki hirmuisesti mieli kääntyä ja katsoa, miltä piiskaus näytti, mutta muisti kuitenkin rouva Hernbergin varoittavat sanat ja hillitsi itsensä. Samalla remmi heilahti jo neljännen kerran.

Päivi saattoi melkein itse tuntea remmin iskut takapuolellaan. Kerta toisensa jälkeen se sivalsi Sarin pyllyä. Nyt Päivi kuuli jo hiljaisen voihkaisun jokaisen iskun jälkeen. Aina välillä, kun remmi sattui erityisen napakasti, päästi Sari äänekkäämmän parkaisun. Päivi tunsi vapisevansa kauttaaltaan, mutta pysyi lujana. Hänhän oli vasta odottamassa omaa vuoroaan, ja tuskin mies antaisi hänelle remmiä näin ensimmäisellä kerralla. Sarihan vaikutti olevan pariskunnan pidempiaikainen asiakas.

"Siinä olivat ensimmäiset 20 sivallusta Sari", kuului miehen ääni muutaman iskun jälkeen, " vielä toiset 20 jäljellä. Luuletko nyt, että saat järjestetyksi itsellesi aikaa liikuntaa varten?". Hiljaisella äänellä Sari vakuutteli, että tulisi olemaan reippaampi ja ahkerampi tulevaisuudessa. Oliko tuossa tosiaankin vasta 20 iskua, Päivi hämmästeli, se oli tuntunut paljon enemmältä. Sari joutuisi kestämään vielä toisen samanlaisen sarjan.

"Jatkamme sitten.", kuului miehen ääni ja samalla seuraava sivallus läjähti. Sari voihkaisi kovaa. Päivi puristi silmiään kiinni itku kurkussa. Ei herrasmies antaisi hänelle remmiä - ainakaan vielä. Ja eihän hänen olisi pakko tulla koskaan takaisin. Sari ei selkeästi enää kyennyt pidättelemään kyyneleitään, vaan nyyhkytti äänekkäästi sivallusten lomassa. Päivi kuvitteli kuinka nainen kiemurteli pöydän päällä pakarat punaisina jalat levällään. Hän ei voinut olla myös kuvittelematta itseään samaan tilanteeseen ja se kauhistutti häntä. Eikä pelkästään siksi, että se tuntui pelottavalta, vaan koska hän huomasi oikeastaan myös hieman haluavansa sitä.

Kohta sivallusten ääni lakkasi ja jäljellä oli enää Sarin hiljainen nyyhkytys. Päivi taisteli ettei itsekin alkaisi itkeä. "Se oli varsin kova rangaistus Sari.", kuului herra Hernbergin ääni, "Toivottavasti se saa sinut keskittymään vähän paremmin tähän projektiisi.". Sari huokaisi kerran ja sai nyyhkytyksensä loppumaan. "Kyllä herra Hernberg.", tämä vastasi Päivin mielestä yllättävän reippaalla äänellä. "Sen näemme sitten. Ole hyvä ja nouse. Voit palata takaisin nurkkaasi.".

Kuului vaimeaa kahinaa kun Sari nousi pöydän yltä ja palasi nurkkaansa. Jälleen huoneeseen tuli aivan hiljaista. Samassa Päivi tunsi miehen käden tarttuvan häntä ranteesta. Tyttö yritti kääntyä, mutta salamannopeasti mies kietaisi tämän käden koukkuun selän taakse ja puristi sitä napakasti. Ote oli tiukka, mutta se ei sattunut. Herra Hernberg lähti kävelyttämään tätä kohti pöydän vieressä olevaa tuolia. Rouva Hernberg istui jälleen huoneen toisessa päässä. Päivi ei ollut edes tajunnut, että tämä oli tullut takaisin sisään.

"No niin Päivi. Nyt olisi sitten sinun vuorosi kokeilla miltä tämä tuntuu. Meillä on täällä vielä sellainen sääntö, että toimenpiteen aikana rangaistavan tulee puhua ainoastaan silloin, kun minä tältä jotakin kysyn. Ja kun jotakin kysytään, niin silloin myös vastataan. Onko selvä?". "Selvä...", Päivi sopersi. Ennen kun tyttö ehti tajuta pientä erehdystään mies antoi tälle reippaan läimäytyksen oikealle pakaralle, mikä sai tämän hypähtämään säikähdyksestä. "Ja puhuttelusta vielä sen verran, että rangaistava kutsuu minua aina herra Hernbergiksi. Onko tämä selvä?". Nolona Päivi tajusi, että näin Sarikin oli puhutellut miestä. "Kyllä herra Hernberg.", hän vastasi.

He olivat saapuneet tuolin viereen ja mies istahti sille. "Ole hyvä, ja käy vatsallesi tähän näin.", hän sanoi ja taputti syliään. Päivin sydän hakkasi, kun hän epävarmoin liikkein kumartui miehen polvien päälle ja otti käsillään tukea lattiasta. Miehen kädet koskettelivat Päiviä vyötäisiltä ja asettelivat tätä parempaan asentoon. Tyttö kiemurteli hieman ja mies painoi tätä napakasti ristiselästä. "Tässä asennossa annetaan lämmittelypiiskaus. Siinä käytän vain paljasta kättäni. Joskus myös varsinainen toimenpide suoritetaan näin, mutta tällöin on tapana käyttää jotakin esinettä, kuten esimerkiksi hiusharjaa tai pöytätennismailaa." Mies taputteli kevyesti Päivin takapuolta ja reisiä. "Olemme valmiit aloittamaan, sopiiko tämä sinulle?". Tässä sitä nyt oltiin, Päivi ajatteli mutta sanoi vain: "Kyllä herra Hernberg.".

Pitemmittä puheitta mies alkoi ripeään tahtiin läimäytellä Päivin pyllyä kämmenellään. Vuorotellen tytön vasen ja oikea pakara saivat tuntea napakan läimäytyksen. Päivi oli jopa hieman hämmästynyt. Lyönnit toki tuntuivat mutta eivät loppujen lopuksi sattuneet läheskään niin paljon kun mitä hän oli pelännyt. Toisaalta, ehkä esittelyrangaistus oli tarkoituksella hieman kevyempi. Iskut satelivat noin sekunnin välein ja eipä aikaakaan, kun Päivi alkoi epäilemään esittelyn mahdollista "keveyttä". Iskujen yksittäiset kirpaisut olivat vaihtuneet tasaiseksi poltteeksi, jota jokainen läimäytys tuntui aina vähän lisäävän. Päivi nielaisi ja puristi huulensa tiukasti yhteen. Tämän hän kestäisi. Jos Lotta voisi tehdä tätä, niin miksei sitten hänkin? Antaa tulla vain, ja niin herra Hernberg kyllä antoikin. Mies ei pitänyt lainkaan taukoja, vaan läimäytykset tulivat tasaisena virtana, joka jatkui ja jatkui.

"Kas näin, Päivi. Siinä oli tyypillinen lämmittelypiiskaus.", herrasmies totesi epämääräisen ajan kuluttua. Polte tytön pyllyllä oli yllättävän tuskallinen ja tämä hengitti raskaasti, mikä johtui kylläkin enemmän asennon epämukavuudesta eikä niinkään piiskauksesta. Kädet väsyivät ja koko ajan sai hieman jännittää, ettei valahtaisi lattialle. "Nyt voimme sitten siirtyä itse esittelyyn.". Päivi nielaisi säikähtäneenä. Pelkkä lämmittely oli saanut hänet jo melko vakuuttuneeksi, että yrittäisi ihan oikeasti välttää mahdolliset kovemmat kuritukset. Jos hän siis tulisi enää takaisin. Tyttö avasi suunsa sanoakseen, että oli kenties saanut jo tarpeeksi. Hän oli kiinnostunut, mutta ei juuri nyt halunnut enempää. Samalla hän kuitenkin tajusi, että eihän tässä ollut hänen haluamisestaan kyse. Enemmänkin siitä, mitä hän - tämän myöntäminen ei ollut helppoa - tarvitsi. Niimpä Päivi pysyi hiljaa.

"Korjataampa ensin hieman asentoasi." herra Hernberg jatkoi. Hän työnsi Päivin vartaloa sivummalle ja siirsi toisen reitensä pois tytön alta. Päivi jäi tasapainoilemaan miehen vasemmanpuoleisen polven päälle ja yritti olla horjahtamatta lattialle. Samassa hän tajusi rouva Hernbergin tulleen vierelle istumaan. Nainen otti Päivin kädet omiinsa ja antoi tämän tukeutua syliinsä. Samalla miehen oikeanpuoleinen jalka painautui Päivin reisiä vasten ja puristi tytön napakasti paikoilleen. Tässä asennossa hänen ei tarvinnut huolehtia tahattomasta tai tahallisesta putoamisesta. Hän kyllä pysyisi aloillaan. Myös käsien vieminen takamuksen suojaksi oli mahdotonta, koska rouva Hernberg piti niitä tiukasti omissaan. "Hienoa.", herra Hernberg sanoi, "Olemmeko valmiit jatkamaan Päivi?". "Kyllä herra Hernberg.".

"Selvä. Nyt käytän kämmenen sijaan hiusharjan selkämystä. Vaikutus on lähinnä siinä, että voin antaa iskuja ripeämmässä tahdissa. Olethan valmis?". Hän aikoisi käyttää jotakin välinettä, ajatteli Päivi kauhuissaan. Tämä sattuisi varmasti paljon enemmän. Olivatkohan Lotan takapuolessa näkyneet jäljet lähtöisin hiusharjasta? Eivät kai, ne olivat olleet juovia. Varmaankin koivuvitsan tai vastaavan jäljiltä. Vaikka arvuuttelu oli turhaa, eihän Päivillä ollut aavistustakaan mitä kaikkea Hernbergeillä olisi varastoissaan. Vielä voisi lopettaa. Tätä ei olisi pakko tehdä. "Kyllä herra Hernberg.", kuuli Päivi oman äänensä kuitenkin sanovan päättäväiseen sävyyn.

Tytölle ei jäänyt aikaa miettiä vastaustaan. Ensimmäiset iskut tulivat nopeana sarjana, joka ei tuntunut loppuvan ollenkaan. Kohteena oli vain tytön oikeanpuoleinen pakara. Polte nousi nousemistaan ja Päivi halusi rimpuilla irti pariskunnan otteesta. Hänen teki mieli suojata pyllyään käsillään, mutta rouvan ote pysyi tiukkana kun tyttö yritti liikauttaa oikeaa kättään. Iskut satoivat yksi toisensa jälkeen yhä pelkästään toiselle pakaralle. Yksittäinen läimäys ei ollut erityisen voimakas, mutta määrä korvasi tässä kyllä laadun. Samassa herra Hernberg vaihtoi kohdettaan ja hiusharja alkoi tanssahdella tytön vasemmalla pakaralla. Rauhaan jäänyt puoli Päivin pyllystä oli kuin tulessa ja tyttö tajusi haukkovansa henkeä silmäluomet tiukasti yhteen puristettuna. Hän yritti potkia jaloillaan, mutta miehen ote piti.

Piiskaus jatkui entistä ankarampana. Kun vasen pakara oli saanut osansa, oli taas oikean vuoro. Tällä kertaa iskut kohdistuivat hieman eri kohtaan: melko tarkalleen pakaran ja reiden rajalle. Päivistä tuntui kun koko piiskaus olisi aloitettu alusta. Vasta nyt hänelle valkeni, että ensimmäisellä kierroksella kaikki iskut olivat käsitelleet vain pientä osaa hänen takapuolestaan. Monta kohtaa oli vielä täysin vailla hiusharjan hyökkäystä. Herra Hernberg tuntui tosissaan tehneen tätä ennenkin. Ammattitaitoisesti hän antoi iskun toisensa perään Päivin kuumottavalle pyllylle. Jossakin vaiheessa siirryttiin taas vasemmanpuoleiseen pakaraan. Tietenkin harja osui kohtaan, jota ei oltu hoideltu ensimmäisellä kerralla.

Päivi huomasi rimpuilevansa jo ihan kunnolla ja päästävänsä mouruavia voihkaisuja tasaisin välein. Hän ei ollut aivan varma johtuivatko ne kivusta vai siitä, että hän huomasi jollakin oudolla tavalla pitävänsä tapahtumasta. Toki hän myös vihasi sitä ja halusi miehen lopettavan, mutta silti huoneessa kaikuvat harjan läpsähdykset olivat jotakin, mitä hän oli halunnut kuulla jo jonkin aikaa. Samassa tytön onnistui vapauttaaa toinen kätensä rouvan otteesta ja enemmän ajattelematta Päivi yritti peittää sillä takamustaan. Suunnitelma jäi toteutumatta, koska herra Hernberg tarttui tytön ranteeseen ja kietaisi käden sulavasti tämän selän taakse. Riuhtaisut saivat pariskunnan ainoastaan tiukentamaan otettaan.

Päivin molemmat pakarat saivat vielä yhden annoksen hiusharjaa, mutta sitten herra Hernberg lopetti. Aluksi Päivi ei edes huomannut, että uusia iskuja ei enää tullut. Ainoastaan tukala polte jäi hehkumaan tämän pyllylle. "Kas näin Päivi. Siinä oli esittelyrangaistuksesi. Se ei ollut aivan keveimmästä päästä, mutta päätit pidentää sitä hieman tuolla kiemurtelullasi. Tosin voit varmasti uskoa, että piiskaus voi olla vielä paljon kivuliaampikin. Ole hyvä ja nouse ylös. Voit palata takaisin nurkkaasi, mutta et saa hieroa pakaroitasi, vaikka mielesi varmasti niin tekeekin.". Rouva Hernberg oli hellittänyt otteensa ja Päivi kierähti vaivalloisesti lattialle. Päivi olisi antanut mitä vain saadakseen puristella kirvelevää takamustaan. Mitään sanomatta hän nousi ylös ja hoiperteli hitaasti takaisin nurkkaansa. Kesti hetken ennen kun hän muisti ottaa oikean asennon: kädet pään päälle, jalat hieman haaralleen ja varpaat kiinni seiniin.

Vain vaivoin Päivin onnistui säilyttää malttinsa ja pysyä paikoillaan. Läpitunkeva kuumotus pakaroilla tuntui vain yltyvän, vaikka kukaan ei edes koskenut niihin. Päivi yritti ajatella jotakin muuta, mutta se oli mahdotonta. Niinpä tyttö keskittyi hengittämään rauhallisesti ja yritti hallita kipunsa. Tämä auttoi ja hän kohta tunsi ensimmäistä kertaa varsinaisen esittelyrangaistuksen alettua olevansa taas oma herransa. Tämä toi mukanaan myös häpeän tunteen. Vasta nyt Päivi tajusi voihkineensa piiskauksen aikana kuin mikäkin... pornotähti! Ja sen olivat kuulleet Hernbergien lisäksi nurkissa seisovat kaksi muuta naista! Päivi olisi halunnut haihtua ilmaan. Yhtäkkiä kirvely pakaroilla tuntui kovin vähäpätöiseltä ongelmalta. Toivottavasti hänen ei tarvitsisi joutua kasvotusten muiden kanssa. Olihan Sarikin kieltämättä vollottanut melko avoimesti, mutta Päivi oli varma, että hänen omasta äänestään oli kuulunut myös hienoinen nautinto.

Herra Hernbergin ääni katkaisi Päivin ajatukset. "Sari, Elina ja Päivi, voitte siirtyä pukeutumaan. Näemme jälleen ensi kerralla. Ja Päivi, ilmeisesti sovimme vielä jatkosta.". Hermostuneena Päivi vilkaisi taakseen ja näki muiden naisten siirtyvän rouva Hernbergin perässä ulos ovesta. Joutuisiko hän puhumaan muiden kanssa? "Reippaasti nyt, Päivi!", komensi herra Hernberg tätä kun tyttö ei vieläkään ollut lähtenyt nurkastaan. Nolona Päivi riensi muiden perään takaisin halliin. Rouva Hernberg odotti häntä ja viittasi kädellään kohti toisella puolella olevaa ovea. Ilmeisesti muut olivat jo menneet siitä. Niin teki Päivikin.

Huoneessa kaksi muuta naista jo odottivat häntä. Sari hieroi hellästi molempia pakaroitaan. Päiviä hermostutti ja hän yritti katsella muualle. Näköjään rouva Hernberg oli kerännyt heidän vaatteensa kolmeen siistiin pinoon eri puolille huonetta. Päivin tavarat olivat suuren nojatuolin päällä. "Moi Päivi, mä olen Elina.", sanoi nuorempi naisista. Hän hymyili ystävällisesti ja alastomuus ei tuntunut huolettavan häntä sen enempää kuin vanhempaakaan naista. "Ja mä olen Sari.", jatkoi toinen, "Tervetuloa joukkoon.". Päivi ei sanonut mitään ja tunsi itsensä vähän tyhmäksi. "Joo, hei, kiitos...", hän sopersi lopulta.

"Älä hermoile. Se on ohi nyt.", sanoi Elina ja virnisti, "Sähän selvisit hienosti. Kai sä nyt meinaat jatkaa?". Päivi naurahti ja nyökkäsi. Tottakai hän halusi jatkaa. "Tosi hienoo! Me ollaan oltu kahestaan jo varmaan kuukausi kun se edellinen tyttö lopetti. Se löys kait poikaystävän, joka hoitaa nää hommat tästä eteenpäin.", alkoi Elina selittämään iloisella äänellä. Päivi ihmetteli kuinka hän saattoi olla noin positiivinen tällaisessa tilanteessa. Sari aavisti tämän ajatukset ja sanoi: "Elina osaa olla aina tosi energinen. Mut olisit kuullut kun se vikisi piiskattavana äsken.". "No etpä ite sitten vikissyt!", vastasi Elina ja tönäisi toveriaan. Ilmeisesti he olivat tunteneet toisensa jo jonkin aikaa. "Vaikka toi remmi oli kyllä aika paha. Näytä vähän.". Sari pyörähti ympäri ja esitteli takapuolensa punertavia läiskiä. Remmi oli tehnyt joitakin aika ilkeän näköisiä paksuja juovia. Sari ja Elina siirtyivät huoneen nurkassa olevan peilin ääreen tarkastelemaan pyllyjään.

Vasta nyt Päivi tajusi oman takapuolensa tilanteen. Kirvely jatkui edelleen, ja tyttö yritti kurkkia näyttikö tilanne yhtä pahalta kuin miltä tuntui. Ilman peiliä oli hankala nähdä kunnolla, mutta molemmat pakarat olivat tasaisen punertavat. Hän siirtyi muiden luokse. "Sattuuko toi paljon?", Päivi kysyi Sarilta. "Joo. Kyllä tää kirvelee aika kivasti.", vastasi toinen ja taputteli vasenta pakaraansa. " Mut omapa oli vikani.", Sari lisäsi ja hymähti. " Mä olin ollut kiltti tyttö täl kertaa!", hihkaisi Elina, jonka pyllyssä ei näyttänyt olevan kovinkaan pahoja jälkiä, "Toi sun esittelypiiskaus tais olla jopa kovempi kuin mitä mä sain.". Päivi tunsi olonsa jopa vähän ylpeäksi tämän kuullessaan.

Sekä Sari että Elina tuntuivat hänestä mukavilta, ja hän epäili hermoilleensa turhaan aikaisemmin. "Sä voihkit kyllä kans aika huolella.", kiusoitteli Sari Päiville, "Taisit vähän tykätä.". Päivi tunsi kasvojensa muuttuneen yhtä punaiseksi kuin takamuksensa. Olisihan se pitänyt arvata. Nolostus valtasi taas tytön mielen ja hän kiirehti vaatteidensa luo. No, ainakin hänen huolensa liian paljastavista pikkuhousuista oli ollut turha, hän ajatteli kiskoessaan niitä ylleen. Elina näyttäisi olevan täysin posliini eikä se haitannut ketään. "Älä oo ilkeä.", kuuli Päivi Elinan tiuskaisevan toiselle, "Sustakin tuntui ekalla kerralla tosi sekavalta!". Elina tuli Päivin viereen ja taputti tätä olkapäälle. "Älä välitä tosta. Kyllä mekin päästetään joskus tosi kiimaisia ääniä.". Toisen lohdutuksella oli Päiviin hieman haluttua päinvastainen vaikutus. Oliko hän kuulostanut kiimaiselta?! Ripeästi tyttö jatkoi pukeutumistaan. "Tosi hyvin sanottu, Elina.", Sari tokaisi, "Onneksi sä luet historiaa etkä psykiatriaa.". Elina tajusi mokansa. "Äh, siis mä tarkotan, että on ihan ookoo käyttäydyit sä tuolla miten tahansa. Ei meitä kannata ujostella. Okei? Ja kyllä ainakin musta tuntui tosi nololta, kun se joku nainen kävi vain kattelemassa meidän pyllyjä. Aika pelkuri.".

Päivi taisteli vimmatusti housujensa napin kanssa. Ei, housut olivat sopivat, hän oli vain liian hermostunut. Ja takapuolta kirveli edelleen. Itse asiassa sitä tulisi varmaan kirvelemään vielä jonkin aikaa. Lopulta hän onnistui napin kanssa. Molemmat muut katselivat häntä yhä ilkosillaan ja Päiviä alkoi lopulta naurattaa. Hänhän oli selvinnyt tästä. Ja mitä väliä sillä oli, mitä joku muu läsnäolijoista hänestä ajatteli? Sari ja Elina olivat molemmat vapaaehtoisesti piiskattavana. Ei heidän vuokseen tosiaankaan kannattanut hermoilla. Hehän yrittivät olla tosi ystävällisiä. Ja äsken he olivat kaikki kolme vertailleet yhdessä takapuoltensa punotusta! "Sori...", sai Päivi sanotuksi hihityksensä lomasta, "Kait mä sitten kuulostin kiimaiselta...". "Tervetuloa joukkoon.", vastasi Sari ja ryhtyi pukeutumaan.

Päivi muisti, että hänen olisi vielä käytävä keskustelemassa Hernbergien kanssa. " No, ensi kertaan sitten.", hän tokaisi muille ja astui takaisin käytävään. Rouva Hernberg istui sohvalla odottamassa ja pyysi tyttöä seuraamaan jälleen uudesta ovesta. Sen takaa paljastunut huone oli kutakuinkin saman kokoinen kuin pukeutumistila. Keskellä oli sohvaryhmä ja matala pöytä. Herra Hernberg istui isossa nojatuolissa. Hänen edessään pöydällä oli joitakin papereita. " Noniin. Miltä tuntui?", hän kysyi Päiviltä ja viittasi tätä istumaan sohvalle. Päivi kiersi pöydän ja laski kirvelevän takapuolensa arastellen nahkaiselle tyynylle. Istuminen tuntui varsin epämukavalta ja sopivan asennon löytäminen oli miltei mahdotonta. "Se menee kyllä ohi.", sanoi rouva Hernberg myötätuntoiseen sävyyn ja asettui itse toiseen nojatuoliin. Päivi arveli naisen puhuvan kokemuksesta.

Nyt tyttöä nolotti taas. Äsken hän oli kiemurrellut alasti näiden ihmisten sylissä piiskattavana ja nyt hänen pitäisi keskustella järkeviä. Päivi katseli lattialla olevaa tuuheaa mattoa. "Se sattui...", totesi Päivi lopulta, "mutta ei niin paljon kuin mä aluksi pelkäsin. Eikä se tuntunu edes niin nöyryyttävältä. Siis sillon.. kun... se tapahtui. Nyt mua kyllä nolottaa aika paljon. Mut se on kai tarkoituskin.". Päivi hieroi käsiään hermostuneena. "Ihan niin.", vastasi herra Hernberg, "Se tässä on ideana.". Hän otti yhden papereista pöydältä ja ojensi sen Päiville. "Tuossa on sopimuksesi. Vai pitäisikö sanoa suunnitelma. Jos epäröit tuoda tiliotettasi näytille joka kuukausi, niin sitten meillä ei ole luonnollisesti mitään mahdollisuuksia tarkistaa ovatko antamasi tiedot edes lähellä totuutta. Ymmärrät varmaan, että menetelmän toimivuus kärsii tällöin huomattavasti.".

Sopimuksen mukaan Päivin tuli kertoa Hernbergeille, kuinka paljon hän pystyi realistisesti budjetoimaan viikossa omaan käyttöönsä. Kaikesta ylimenevästä seurasi rangaistus siten, että jokaisesta tuhlatusta eurosta Päivi saisi sivalluksen kepistä. Kuitenkin niin, että yhden vastaanoton aikana tulisi korkeintaan 36 sivallusta. Loput annettaisiin seuraavalla kerralla, joita olisi kerran viikossa aina samaan aikaan. Päivin tulisi pitää kirjaa tekemistään ostoksista ja esittää muistiinpanot aina vastaanottojen yhteydessä. Lisäksi kuukausittain hänen tuli todistaa muistiinpanonsa oikeiksi esittelemällä pankin lähettämää tiliotetta. Väärästä kirjanpidosta seuraisi ylimääräinen rangaistus. Tästä Päivi uskoi suoriutuvansa ihan hyvin. " Tota... minkälainen toi keppi on?", hän kysyi hermostuneena. Herra Hernberg nousi ja käveli läheiselle kaapille. Sieltä hän otti esiin noin metrin pituisen, taipuisan rottinkikepin. "Tällainen. Haluatko kokeilla? Siis ihan vain pitää kädessä.", mies sanoi ja ojensi kepin Päiville. Tyttö nousi epäröiden seisomaan ja tarttui puiseen pintaan. Esine ei ollut erityisen painava, mutta napakka se kyllä oli. "Perinteinen ja hyväksi havaittu väline.", totesi rouva Hernberg. Jälleen Päivi saattoi uskoa naisen tietävän mistä puhui. Hän huitaisi kepillä kerran ja saattoi kuvitella sen tekevän todella kipeää.

Tyttö ojensi kepin takaisin herra Hernbergille. "Hyvä on. Onko tää tällä sovittu?", kysyi hän pariskunnalta. "Tämä on tällä sovittu.", totesi mies ja laittoi kepin takaisin kaappiin, "Vaimoni saattaa sinut ulko-ovelle.". Päivi nyökkäsi ja seurasi rouvaa eteiseen. Tämä auttoi hänelle takin ylle ja avasi oven hymyillen. "Ensi viikkoon sitten. Oli mukava tutustua Päivi. Uskon, että tulet olemaan ihan tyytyväinen. Me ainakin olemme.". He kättelivät. "Juu. Eiköhän. Kiitos paljon.".

Ja niin ovi sulkeutui hänen takanaan. Se oli ohi. Hän oli selvinnyt koetuksesta. Ja kaiken lisäksi hän oli mukana leikissä. Hermostuneena, mutta kuitenkin helpottuneena tyttö painoi hissin nappia. Pakaroita kuumotti vielä aika tavalla. Vasta nyt Päivi uskalsi helpottaa oloaan ja puristeli pyllyään oikein kunnolla. Kotona hän menisi suihkuun, kylmään suihkuun. Hissi saapui kolahtaen. Päivi astui sisään ja valitsi pohjakerroksen. Lotallekin pitäisi ehdottomasti kertoa.

Butman

  • Full Spanko
  • *****
  • Posts: 77
  • Gender: Male
Re: Päivi
« Reply #1 on: January 28, 2008, 09:58:47 PM »
Tämähän on suosikkitarinoitani! :clap: Tekisi kenestä tahansa spankon (mikäli ei olisi jo). Mutta eihän piiskaajapariskunnan nimi alunperin ollut Hernberg...  ;)

Fransesca

  • tiukkapipo
  • Super Spanko
  • *****
  • Posts: 2501
  • Gender: Female
Re: Päivi
« Reply #2 on: January 28, 2008, 10:53:57 PM »
Kivaa, pitkästä aikaa tarina!

Ja vielä näin mielenkiintoinen!   :clap:     :squirrel:
The man who smiles when things go wrong has thought of someone to blame it on. - R.B.

LBD

  • Advanced Spanko
  • ****
  • Posts: 211
Re: Päivi
« Reply #3 on: January 28, 2008, 11:16:28 PM »
Minä luin tämän silloin joskus.  :thinking:

Hyvä oli silloin ja hyvä vieläkin.  :) Jäi ainakin jo silloin mieleen.
Every baby needs a da-da-daddy
To keep her safe and sound - M. M.

TT

  • Senior Spanko
  • *****
  • Posts: 628
  • Gender: Male
Re: Päivi
« Reply #4 on: January 29, 2008, 11:51:33 PM »
 Tuttua kamaa. Mäkin olen lukenut tän aiemmin. Diggasin tästä silloin ja diggaan yhä.

sameli

  • Full Spanko
  • *****
  • Posts: 88
Re: Päivi
« Reply #5 on: April 07, 2009, 11:14:36 AM »
oikein hyvä tarina

Finwitch

  • Advanced Spanko
  • *****
  • Posts: 416
  • Gender: Female
  • Woof!
Re: Päivi
« Reply #6 on: April 08, 2009, 12:08:06 PM »
Muistan minäkin tämän kivan tarinan!
Olisi muuten kiva seurata, miten Päivin talouden käyttö etenee?  :D
Finwitch

kuriton kundi

  • Full Spanko
  • ***
  • Posts: 185
  • Gender: Male
Re: Päivi
« Reply #7 on: October 24, 2017, 09:13:58 AM »
Olipa todella hieno tarina ja jatkoa olisin itsekin kaivannut kertomukselle. Ainoa negatiivinen asia oli alastomana piiskaaminen, se kun ei ole omien mieltymysten mukainen juttu. Kuitenkin oikein hyvä tarina.